Tämän kansainvälisyysvastaavan kolmanteen opiskeluvuoteen Lapin Ammattikorkeakoulussa on mahtunut yhtä jos toista! Vaikka vuoden mittaan välillä tuntui, että pakollisia koulutehtäviä sekä tenttejä tulee ovista ja ikkunoista sisään, niin kaikesta kuitenkin selvittiin ja nyt ollaan taas yksi askel lähempänä metsätalousinsinöörin papereita!
Syksyt opinnoissa on sitä aikaa, kun meitä metsätalousinsinööriopiskelijoita ei paljon Lapin ammattikorkeakoulun kampuksella näy, koska mettään on mentävä, jos metsäalaa aikoo opiskella. Kolmannen vuoden syyslukukausi rakentui monipuolisesta ja runsaasta kurssitarjonnasta. Näitä olivat muun muassa Suometsien hoito ja käyttö sekä Pohjoisten alueiden mahdollisuudet ja Kansainvälinen metsätalous.
Suometsien hoito ja käyttö – maastokurssilla tuli loikittua ja rämmittyä jos jonkinlaisissa rämeissä, korvissa ja ojikoissa. Opimme suometsien kunnostusojituskelpoisuuden määrittämisestä ja siitä, miten otetaan huomioon puuntuotannolliset ja taloudelliset tekijät sekä vesiensuojelun, monikäytön ja rahoituslainsäädännön vaatimukset. Kunto kasvoi melko lailla ja hauskaa oli!
Pohjoisten alueiden mahdollisuudet -opintojaksolla käsittelimme Pohjois-Suomen luonnonkäytön ja hoidon haasteita, ristiriitojen hallintaa eri käyttömuotojen välillä sekä kansainvälistä metsätaloutta. Teoriaopetuksen lisäksi, kävimme opintomatkalla tutustumassa Pohjois-Suomen ja erityisesti Ylä-Lapin metsien käytön sekä metsänhoidon ekologisiin ja sosioekonomisiin erityispiirteisiin, jotka koskivat korkeita alueita, suojametsiä ja metsänrajakysymyksiä. Kansainvälisen metsätalouden kurssilla keskityimme metsätalouteen ja metsien käyttötarkoituksiin Suomen naapurimaissa, Ruotsissa ja Venäjällä. Tälle kurssille osallistui myös vaihto-opiskelijoita Mendelin yliopistosta, joka sijaitsee Brnossa – Tšekeissä.
Kun syksystä oltiin selvitty, alkoi jo kevätlukukausi. Lapin Ammattikorkeakoulussa metsätalousinsinööriopintojen kolmannen vuoden kevätlukukausi koostuu lähinnä vapaavalintaisista kursseista ja opinnot, joita itse suoritin, olivat Metsäneuvonta sekä Maa- ja metsäomaisuuden hoito. Molemmat kurssit olivat hyvin monipuolisia, mielenkiintoisia sekä ennen kaikkea opettavaisia.
Metsäneuvonnan kurssilla pääsimme maastoon pelaamaan ”roolipeliä”, näyttelimme kukin vuorollamme niin metsänomistajia kuin metsäammattilaisia. Neuvontatilanteet saimme itse suunnitella ja joitakin neuvontatilanteita oli hyvin vaikeaa seurata naama peruslukemilla, kun luokkatoverit pistivät parastaan näytellessä erilaisia rooleja. Tällä kurssilla ja varsinkin itse neuvontatilanteita suunnitellessa havahduin siihen, kuinka paljon tietoa esimerkiksi metsänkasvatuksesta ja -hoidosta on jäänyt päähän tässä 3 opiskeluvuoden aikana. Tulevaisuus sen sitten taas näyttää, että onko tieto hyödyksi vai haitaksi. Tuskin ainakaan haitaksi.
Toinen vapaasti valittava kurssi, jonka suoritin keväällä, oli Maa- ja metsäomaisuuden hoito. Kurssin aikana käsittelimme erilaisia metsänomistusmuotoja sekä opimme siitä, miten esimerkiksi metsäomaisuuden arvoa voi parantaa tulevaisuutta ajatellen. Tällaisia menetelmiä on vaikkapa se, että tekee omassa metsässä taimikonhoidot ajallaan. Pidän itse kurssin aikana oppimiani asioita hyvin ajankohtaisina sekä tärkeinä, sillä ne ainakin kirkastivat omia ajatuksiani siitä, mitä kaikkea kannattaa miettiä jo, ennen kuin minusta tulee metsänomistaja.
Kevään kurssit saatiin päätökseen huhtikuun kolmannella viikolla ja siinä vaiheessa sitten se kesän ammattitaitoa edistävä harjoittelujakso häämötti jo horisontissa.
Harjoittelupaikat metsäalalla tulevat melko myöhään avoimeen hakuun ja ne viedään melkein heti käsistä, joten tämänpä vuoksi päätin itse laittaa vapaamuotoiset hakemukset matkaan heti tammikuun alussa. Minun onnekseni se unelmien harjoittelupaikka varmistuikin hyvin pian. Tämän kesän vietän töissä Metsähallituksella Pohjanmaan Luontopalveluilla, Hossan kansallispuistossa.
Työviikot täällä ovat menneet todella nopeasti, hyvin pitkälti paikkoihin ja ihmisiin tutustuessa.
Minua kohtaan osoitettu kiltteys, luottamus sekä huomioonottaminen ovat vähentäneet uuden työpaikan jännittämistä sekä kohottanut suuresti itsetuntoa. En ole kertaakaan tuntenut olevani alempiarvoinen harjoittelija, vaan sen sijaan olen kokenut olevani osa Luontopalveluiden porukkaa, mikä on hyvin suuri asia minusta harjoittelijan näkökulmasta. Luottamus osaamiseeni ja pienet vastuutehtävät ovat mieluisia sekä koen olevani hyvin onnekas saadessani tehdä erittäin monipuolista työtä.
Työtehtävät ovat vaihdelleet melko lailla, olen muun muassa päivittänyt autio- ja vuokratupakansioita, opastanut ihmisiä maastossa, tehnyt maastossa huolto- ja rakennushommia sekä suunnitellut kävijätutkimusta.
Ensi viikko olisi vielä töissä maastopäiviä ja sitten lähdetäänkin tuon MEOLin puheenjohtajan Artun kanssa Etelä-Afrikkaan, IFSA – International Forestry Students’ Associationin vuosikokoukseen. Pakko myöntää, että jännittäähän tuonne lähtö, mutta oha se meleko hienoa lähteä toiselle puolelle maapalloa tutustumaan siihen millaista metsää ja metsänhoitoa siellä on!
Darja Salonen, KV-vastaava.