Illan hämärässä kiiruhdan töistä juna-asemalle. Edessä on kolmipäiväinen Nuorten vaikuttajien metsäfoorumi. Etukäteen saadusta osallistujalistasta olen saanut ennakkokuvan osallistujista. Metsäalan ja puunjalostuksen opiskelijoiden lisäksi listalla välkkyy tubettajaa, luontokuvaajaa, eräopasta, vihreitä nuoria, ympäristöjärjestöä ja luonnonsuojeluliittoa. Mielessä pyörii monenlaista ennakkokuvitelmaa, kun makuuvaunun lakanoihin kömpiessä mietin mitä edessä odottaakaan.
Aamupäivällä saavun ensimmäisenä bussimme lähtöpaikalle. Pikkuhiljaa muutkin osallistujat saapuvat paikalle ja jokaisen avoin olemus paistaa heti ensi tervehdyksissä. Seuraavien kahden päivän ajan kiersimme vierailuilla hakkuukohteella, tuotantolaitoksissa, seikkailupuistossa ja yksityisellä suojelualueella. Välillä istuimme bussisiirtymillä, lounailla, illallisilla ja saunassa jatkaen vierailuilla alkanutta vilkasta keskustelua metsäasioista. Erityisesti kiinnitin huomiota muiden osallistujien aitoon kiinnostukseen ja monin pakoin todella haastaviin kysymyksiin.
Foorumin aikana huomasimme eri osapuolten syvällisen keskustelun merkityksen. Arkielämässä ihmiset hakeutuvat helposti vain omankaltaiseensa seuraan ja oma näkökulma vahvistuu entisestään. Vajavaisiin argumentteihin perustuva omista poteroista huutelu vain kasvattaa vastakkain asettua. Keskustelun myötä luonnonsuojelija voi huomata että metsästäjäkin kantaa huolta kanalintukannan laskusta ja metsäammattilainen huomaa luonnonsuojelijankin ymmärtävän metsien taloudellisen merkityksen yhteiskunnalle. Tässä keskustelussa metsäalan opiskelijoiden tehtävänä on viestiä erityisesti metsäalan asiantuntijoiden ammattitaitoisen toiminnan merkitystä metsien taloudellisesti, egolisesti ja sosiaalisesti kestävässä käytössä.
Vaikka tulimme foorumiin hyvin erilaisista lähtökohdista, taisimme kaikki päättyä samaan lopputulokseen. Metsiä älköön hävitettäkö, vaan ylläpidetään niin että sekä talous-, suojelu- että virkistyskäyttö on mahdollista nyt ja tulevaisuudessa.